Koettelemuksia käytöskukkasen puuttuessa

Viime aikoina silmäni ovat saaneet sumenemaan ihmiset, joilla ei ole käytöstapoja. Asiaa sen enempää kaunistelematta, he voisivat pysyä kotonaan opettelemassa Käytöskukkasen kaunista sanomaa. Tällaisten ihmisten ei pitäisi näyttäytyä julkisilla paikoilla ennen kuin osaavat sen a:sta ö:hön.

Tulin juuri kaupasta. Tarkoituksenani ei edes ollut tänään lähteä ihmoisten ilmoille. Kalevan S-Markettiin kuitenkin päädyin ja se oli tämän vuoden pahin virheeni. Miksi halusin tehdä lämpimiä voileipiä juuri tänään?
Kyseessä oli siis tilanne, että haalin ostoskoriini Reissumiestä, oliiveja sekä kurkkusalaattia. Astelin hyvillä mielin kassalle jolla ei ollut jonoa, ainoastaan yksi asiakas edessäni. Sen enempää hänen ostoslistaansa tuijottelematta laitoin nämä pari hassua ostostani liukuhihnalle, ja siihen päättyi tämän päivän hyvä mieli. En ole varma, eikö tämä ihminen vain osannut suomea (eikä ruotsia, englantia, espanjaa tai portugalia) vai miksi hän ei voinut vain sanoa ettei ollut nostanut vielä kaikkia ostoksiaan hihnalle. Puheen sijaan hän ensin tyrkkäsi ostokseni kauemmas. Hihna valui silti yhä kuumottavasti eteenpäin. Seurauksena tämä kommunikointikyvytön henkilö lähestulkoon kumosi lasipurnukkani kaupan lattialle. Onneksi sain napattua kiinni näillä hävyttömillä rähmäkäpälillä joilla olin edes kehdannut ostokseni siihen laittaa. Myyjän ilme oli hämmentynyt. Kaappasin nuo kirotut purnukat käsiini ja pidin niitä kuin Raamattua otteessani niin kauan, että arvon asiakas oli saanut omat tavaransa hihnan loppupäähän asti. Tihrustin häntä koko tilanteen ajan, mutta tämä piti katseensa tiukasti leipäpusseissa ja kurkuissa. Haloo, onko ketään kotona? En halunnut antaa itsestäni naurettavaa kuvaa, vaan jätin tämän vain tähän. Todellisuudessa mikään ei saa minua yhtä vihaiseksi kuin oliivipurkkien heittely. Kyyneleet silmissä näppäilin pankkikorttini tunnuslukua. En ole aikoihin ollut yhtä vihainen. Toivottavasti Sinä siellä jossain sait aivan hirvittävän hyvän mielen, ainakin annoit lapsellesi hyvää esimerkkiä kuinka kohdella muita kanssaeläjiä.

Minun mieleni saastuttajia ovat kerta kaikkiaan käytöstavattomat ihmiset. Korvieni välissä kiehuu joka kerta, kun ihmiset tukkivat bussissa lastenvaunuille tarkoitetun keskilattian vaikka bussin takaosassa olisi tilaa, kun ihmiset purkavat minuun raivonsa kun en voi ottaa kassaan 100 euron seteliä tai kun valikoimasta ei löydy pirtelöä Niilo-Elmerille, kun ihmiset eivät tervehdi, kiitä eivätkä katso silmiin jonkun kanssa asioidessaan. Minä voin ehdottaa muutamaa ratkaisua näihin käytösongelmiin:
1) Ulla-Maija Aaltosen kirja Murkun tapatieto. Kyllä, kirja on murrosikäisille mutta itse sen tutkineena asiat on selitetty tarpeeksi yksinkertaisesti myös murrosiän ohittaneille jotka eivät vielä tätä sisältöä hallitse.
2) Jaakko Juteinin valistuskirjasia moneen lähtöön, esimerkiksi Lyhyt neuwo lapsen opettajalle, Puhe lapsen kasvatuksesta ja Tutkindo kuolewaisuudesta.

Kuvan oliivipurkki liittyy tapaukseen.

Siitä vanhan kansan oppia nykymaailmalle, sitä todella tarvitaan.