Pelastukoon ken voi

Jos olette koskaan olleet tilanteessa, jossa oma koti tuntuu Titanicilta, teillä voi olla edes hippusen verran käsitystä siitä kuinka kurja viikko minulla on ollut.

Kaikki alkoi tiistaiaamuna. Kylpyhuoneemme viemäri oli jo jonkin aikaa näyttänyt uhkaavia merkkejä jossakin päin putkistoa lymyilevästä tukoksesta. Kutsuimme Lassila & Tikanpojat hätiin. He soittelivat ovipuhelintamme ja ovikelloamme aamuvarhaisella (kello 10) kun minä vielä tuhisin onnellisen tietämättömänä pehmoisissa vällyissäni. Minä ressukka en ymmärtänyt mennä avaamaan ovia, joten he astelivat sisään ja aloittivat tämän katastrofiin johtaneen työtehtävänsä.

Tikanpoikien lähdettyä menin tekemään tilannekatsausta peseytymistiloihimme, ja voi kikkaran käkkyrät millainen näky minua odotti.

Vielä tässä vaiheessa en osannut tuntea pakokauhua, mutta tilanne oli aivan toinen visitoituani koulussa 1.5 tuntia ja palattuani sieltä (tässä vaiheessa kello oli n. 15:00). Tilanne oli eskaloitunut. Ulostevesi pulikoi iloisesti liplatellen eteiskäytäväämme ja irroitti hyvää vauhtia kaunista laminaattilattiaamme.

 
Loppujen lopuksi tilanne näyttää tältä. Tulvimaan jätetyn paskaviemärin ansiosta me saimme lahjaksi vesivahingon ja revityn, lattiattoman eteiskäytävän. Vessan ovea ei saa kiinni, ja peseytyessäkin on liruteltava suihkun sijasta hanan alla (suokaa pieni liioittelu. Olen kokenut kovia menneinä päivinä). Kuivatettava alue on mukavan tahmaisen tuntuinen jalkojen alla, mutta onneksi on näitä kylpylätossuja joiden ansiosta tuhoutuneen "lattian" yli voi siististi tassutella.

Mitä tästäkin sabotaasista voimme oppia? VAATIKAA pumppuauto VÄLITTÖMÄSTI kotiinne, jos jokin aukko tulvii. Älkää jättäkö tilannetta huoltofirman haltuun, tai kotiinne ehtii pulputa ainakin neljän tunnin ajan viemärien sisältöä.

Pipopäätyypit

Oon paininu tän asian kanssa koko talven. Enkä ole päässyt siitä yli, vaikka on jo kevät (!!!). Tämä asia ei sitä paitsi ole mun käsissä. Se on niissä käsissä, jotka asettelee mitä kummallisimpia mössyköitä päähänsä. Tunnistatteko seuraavat pipopäätyypit?

1) Hiihtomyssy suoraan 80-luvulta. Kirkkaita raitoja, esimerkiksi punaisia ja keltaisia. Tupsu keikkuu villisti 8-12 senttiä pitkän narun päässä.

2) Puolikkaan pallon muotoinen pipo, joka saa kantajansa näyttämään Kalimerolta. Useimmiten musta, havaitaan tyypillisimmin aikuisilla miehillä.

3) Lasten osastolta ostettu talvihattu äiti-ihmisellä. Iloisia värejä, hauskoja kuvioita, isokokoinen tupsu, peittää hyvin korvat. Se on ihan ok, ettei eteisen kaaoksesta löydä omia vaatteitaan ja pistää päähänsä sen, mitä löytää. Sisätiloissa, kuten kaupassa, sen hatun voi kuitenkin riisua.

4) Karvalakki. Nuorehkot naiset ovat tänä (vai voiko jo sanoa viime?) talvena sonnustautuneet vanhoihin kunnon karvalakkeihin kuin neuvostosotilaat konsanaan.

5) Viritys, jonka jommalta kummalta sivulta roikkuu puoliksi irronnut kukkanen. Siis luoja, voi luoja! Näyttää usein itse virkatulta ja hyvin epämukavalta.

6) Joku muu kulahtanut ja kaamea reuhka. Haalistuneet värit, nukkaa joka puolella, roikkuu ja lörpöttää. Lämpöominaisuudet ovat olemattomat.

Haluaisin vielä tarkentaa, että edellä kuvatut tyypit esiintyvät aikuisten keskuudessa. Lapsethan on söpöjä vaikka niillä olis päässä vispipuuroa, mutta itseään kunnioittava aikuinen vois vähän tarkkailla päätään.

Ja sori, sattuneesta syystä en voi ottaa aiheeseen sopivaa kuvamateriaalia. Niinpä isken tähän kohdassa kaksi mainitun, iki-ihanan Kalimeron! 

Kalimeron löysin täältä

Bloglovin

Hurraa, nyt voit seurata Hiipivää kuolemaa iisisti Bloglovinin avulla! 

http://www.bloglovin.com/blog/12046645/?claim=wg57djjabyp

Apinoitakin melkein kiinnostaa.

Kevätkylvöjä

Jatkoitko todella lukemista vielä otsikon jälkeen? Mä en olis. Koska nyt kuitenkin aloitin, niin täältä pesee.

Kaiken maailman viherpiipertäjille suunnatut ohjelmat on ilmestyny telkkariin. Siitä tietää, että kevät on virallisesti laskeutunut keskuuteemme. Hoi ihmiset, nyt kaikki kilvan sormet multaan ja nauttimaan elämästä!

Minäkin ihan villiinnyin. Urbaanissa yksiössä tilat ja mahdollisuudet viljelyyn ovat vähän rajalliset, etten sanoisi. Mutta ei se ole este! Alkukantainen olio sisälläni kertoi, että selviytyisin tästä. Aivan varmasti saisin kasvetettuani vähän murkinaa itselleni. Ihan varmuuden vuoksi, ellette muuten usko, otin todisteeksi kuvamateriaalia. 

 

Tästä se lähtee. Auringonkukansiemenet ja herneet veteen lillumaan suurin piirtein päivän ajaksi.

Siemenet ja herneet tökitään multaan, kelmua päälle (jätä hengitysrako!!) ja pimeään paikkaan - siis vaatehuoneeseen.

Herkkua on siinä mulle.

Mä tein sen! Ollakseni rehellinen en ymmärrä, miten kukaan voi nauttia jos sormet on mullassa. Sehän sotkee aivan kamalasti ja kynsien aluset jää ihan mustiksi. Sekö on tämän hinta??

PS. Kuvitella, että tämä olisi voinut olla aprillipila mutta eipäs ollut!