Migreeni päähän jää, Hermo repee, Just give me mercy ja muut mahtiviisut

Se aika työpäivästäni jonka vietän toimistossa, provosoi minut kirjoittamaan tämän. Toimistossamme nimittäin tapahtuu hirvittäviä asioita. Sellaisia, joiden takia minulle puskee migreeni töistä palattuani ja joudun popsimaan kourallisen särkylääkettä. Siellä nimittäin soitetaan radiota, se ei vielä ole ongelma, mutta auta armias mitä sieltä ääniaalloilta pusketaankaan ulos! Voice! Nrj! Pinkin Just give me a reason soi vähintään kymmenesti päivässä. Elokuun Tänään lähtee soi toiset kymmenen kertaa. Tuomas Kauhasen Enkeli soi ehkä noin kuudesti. Se aika päivästä mitä edellä mainituista jää jäljelle, soi a) Sini Sabotagen Levikset repee b) Haloo Helsingin Vapaus käteen jää sekä c) Erinin Ei taida tietää tyttö. Nekin soivat vähintään neljästi. Lisäksi on liuta muita huippuhyviä ja ah-niin-svengaavia kesäbiisejä, joiden nimiä en onneksi muista.   
      Arvatkaa kuunnellaanko tuollaisessa tilanteessa sitä yhtä onnetonta, joka piipittää että "pistäkää radio Rock! Soittakee Paranoidi!". Se onneton olen minä. Kukaan muu ei halua kuulla Paranoidia. Eikä myöskään vaikkapa Stratovariuksen Unbreakablea ynnä muita mahtiviisuja joita sieltä voisi sillä samaisella hetkellä soida. Olen katkera.
      En jaksa kuunnella puolta päivää kuinka Sabotagen Sini maukuu että "aina kun puhut sitä etelää, sä saat mun levikset repeemään" jne. Näissä rallatuksissa ei ole minkäänlaista sanomaa tai tarkoitusta. Ne on tehty selkeästi vain siksi että saadaan olla yhden hitin ihmeitä, jonka kustannuksella joku ehkä ostaa kyseisen artistin albumin (jos sellaista koskaan ehtii ilmestyä) tai yhden kappaleen iTunesista ja sitten ollaan niin saatanan rikkaita (tai sitten ei..). Sitäpaitsi näiden hittikappaleiden sanoitukset ovat järjettömiä. "I'd catch a grenade for ya, throw my hand on the blade for ya, I'd jump in front of a train for ya, you know I'd do anything for ya." Todella typerästi sanottu! Suuret on puheet Bruno Marsilla. Väitän ettei pojalla olisi oikeasti pokkaa tehdä tuollaisia asioita.

      Edellämainitut ilmiöt eivät minun mittapuuni mukaan ole musiikkia. Siksi juuri nappailin kivat kuvat rajattoman loistokkaan levyhyllyni helmistä, vain havainollistaakseni kaikille mikä on oikeasti Musiikkia isolla M-kirjaimella!

Minun ja Grumpy catin mielipide nykyajan hittimusiikista.

Maanantaiden sykli

Se tapahtui juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Voiko miellyttävämpää päivää muuten olla? Voi olla, että voi olla. Kyseisenä päivänä saimme kuitenkin uutisen, joka pysäytti. Ainakin kahdeksi sekunniksi. Kansanedustaja Timo Soini (PS, ihan muistin virkistykseksi) oli tehnyt poliittista uraansa koskevan päätöksen. Mutta ähäkutit, päätös julkistettaisiin vasta viikon kuluttua. O-ou!

Se viikko oli vaikea. Monelle se saattoi olla jopa yksi vaikeimmista – kesäkuun viimeinen, pian alkaisi sataa lunta. Eikä kesälomakaan ehtinyt vielä alkaa! Ei se mitään, kyllä politiikka lämmittää. Tuo viikko, kesäkuun viimeinen, ei ollut itsellenikään helppo. Kärsin nukahtamisvaikeuksista, mikä johti siihen, että valinta kevyen vadelman ja carambolan makuisen omenasiiderin ja ei-kevyen mansikan ja limen makuisen omenasiiderin välillä tuntui suorastaan ylivoimaiselta.

Nyt, heinäkuun ensimmäisenä maanantaina, haluan esittää Teille kysymyksen. Se, mikä T. Soinille selvisi juhannusravien jälkeisenä aamuna kello 8:06, paljastettiin viimein puoluekokouksessa menneenä viikonloppuna. Kansanedustaja Soini ei lähde ehdolle eurovaaleissa. Kysymys kajahtaa näin: YLLÄTYITTEKÖ?

  

PS. Kyllä maanantai vaan on viikon paras päivä.