Kuittimania

Piipahdin tänään useammassa vaatepuodissa, oli nimittäin saatava lisää rytkyjä kaappiin roikkumaan. Siinä sitten asioidessani törmäsin samaan ilmiöön kun niin monta kertaa aiemminkin. Kutsun sitä tästedes kuittimaniaksi, tuoksi kuittien maailman omaksi pikku mielialahäiriöksi.

Vaatekappaleen maksettuaan törmää aina ja poikkeuksetta seuraaviin virkkeisiin:

- Laitanko kuitin pussiin?

Huomautus: Olet jo kovaa vauhtia heittämässä sitä sinne, joten mikä ettei. Mutta kysymys on kaikin puolin typerä. Sitä voisi verrata seuraavaan kysymykseen: ”Annanko kuitin käteesi?”.

- Kuitti lyötyy sitten pussista!

Huomautus: Ai jaa, ihanko totta? Näin sinun sujauttavan sen sinne juuri noin sekunti sitten, minulla ei ole muistihäiriötä ja näköäkin on toistaiseksi jonkin verran tallella. Pirteää äänensävyäkin saattaisi olla tarpeellista yrittää hillitä, vaikka joutuisikin poistumaan hetkeksi mukavuusalueeltaan.

- Laitan kuitin pussiin!

Huomautus: Kiitos tiedosta. Sen voisi kyllä ihan oikeasti ojentaa myös käteen tai jos tuntee ylitsepääsemätöntä halua pistää se sinne pussiin, moiset lausahdukset voisi korvata jollakin järjellisemmällä. Kaipailen kovasti esimerkiksi vanhaa kunnon ”hyvää päivänjatkoa” -toivotusta. Mutta arvatkaapa mitä? Minulle toivotettiin tänään niin! Kyseessä ei tosin ollut vaatepuoti, vaan muuan sekatavarakauppa.

Onko jollakulla ideoita kuittimanian taltuttamiseksi??