Leena Lohikäärme

Tänään ajattelin jakaa kanssanne erään vääryyden alakouluajoilta. Vaikka nykyään olenkin sinut asian kanssa, pientä katkeruutta voinee havaita, jos oikein tirkistelee.

Aloittakaamme. Neljänteen vuosiluokkaan asti koulussa opiskeltiin lukuvuoden aikana aina toinen lukukausi teknistä työtä ja toinen puolestaan tekstiilityötä. Se oli pakollista (miksi?!), pari tuntia viikossa. Sitten, neljännen luokan lopulla, koitti suuri valinnan hetki: sai ihan itse valita, jatkaako jäljellä olevat kaksi vuotta teknisessä vai tekstiilissä. Ihanaa, kerrassaan huikeaa, mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään! Moisia tilaisuuksia ei tuossa iässä juuri tarjoutunut.

Vihaan ylä- ja alalankoja, langan pujottamista neulansilmään, nurinpäin kutomista ja mitänäitänyton. Vihaan, vihaan, vihaan. Joo. Pätee yhä. Valinta oli helppo, kun sopivia vaihtoehtoja oli kokonaista 1,00 kappaletta. Viidennen luokan alkaessa marssin sahanpurujen keskelle teknisen työn luokkaan höyläpenkin ääreen ahertamaan. Aika mageeta, Katto Kassisellakin oli oma höyläpenkki! Ja Kassinenhan tunnetaan lentävästä lauseestaan ”Hauskaa pitää olla, muuten minä en ala mitään!”. Jaan tämän ajatusmaailman hänen kanssaan.

Katto Kassinen. Sopivan pullea mies parhaassa iässä. Tunnistatte varmaan, vaikka kuva ei ole hääppöinen. 

   

Mutta eräänä päivänä hauskuus loppui. Tekstiilityön opettaja, Leena Lohikäärme nimeltään, tepasteli tomerasti kohti teknisen työn luokaa. Kip-kop, kip-kop (kuvitelkaa mummokorkkarit). En kuulemma saanut olla teknisessä työssä, koska se on poikien juttu. Leena Lohikäärme oli päättänyt, että paikkani on ompelukoneiden surinan ja hallitsemattoman hihityksen keskellä. Se on meinaan tyttöjen juttu. Tyttöjen täytyy osata parsia sukat, kutoa tumput ja ommella irronneet napit pakoilleen. Eivät auttaneet vastalauseet.

Missä vapaus, veljeys ja tasa-arvo (muuallakin kuin oppikirjoissa)? Missä yksilön valinnan kunnioittaminen? Missä sukupuolirooleja vastaan taistelu?

Työkalupakki. Vaatimaton taidonnäytteeni. Sisältää maalarinteippiä ja pikaliimaa, joilla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.