Pipopäätyypit

Oon paininu tän asian kanssa koko talven. Enkä ole päässyt siitä yli, vaikka on jo kevät (!!!). Tämä asia ei sitä paitsi ole mun käsissä. Se on niissä käsissä, jotka asettelee mitä kummallisimpia mössyköitä päähänsä. Tunnistatteko seuraavat pipopäätyypit?

1) Hiihtomyssy suoraan 80-luvulta. Kirkkaita raitoja, esimerkiksi punaisia ja keltaisia. Tupsu keikkuu villisti 8-12 senttiä pitkän narun päässä.

2) Puolikkaan pallon muotoinen pipo, joka saa kantajansa näyttämään Kalimerolta. Useimmiten musta, havaitaan tyypillisimmin aikuisilla miehillä.

3) Lasten osastolta ostettu talvihattu äiti-ihmisellä. Iloisia värejä, hauskoja kuvioita, isokokoinen tupsu, peittää hyvin korvat. Se on ihan ok, ettei eteisen kaaoksesta löydä omia vaatteitaan ja pistää päähänsä sen, mitä löytää. Sisätiloissa, kuten kaupassa, sen hatun voi kuitenkin riisua.

4) Karvalakki. Nuorehkot naiset ovat tänä (vai voiko jo sanoa viime?) talvena sonnustautuneet vanhoihin kunnon karvalakkeihin kuin neuvostosotilaat konsanaan.

5) Viritys, jonka jommalta kummalta sivulta roikkuu puoliksi irronnut kukkanen. Siis luoja, voi luoja! Näyttää usein itse virkatulta ja hyvin epämukavalta.

6) Joku muu kulahtanut ja kaamea reuhka. Haalistuneet värit, nukkaa joka puolella, roikkuu ja lörpöttää. Lämpöominaisuudet ovat olemattomat.

Haluaisin vielä tarkentaa, että edellä kuvatut tyypit esiintyvät aikuisten keskuudessa. Lapsethan on söpöjä vaikka niillä olis päässä vispipuuroa, mutta itseään kunnioittava aikuinen vois vähän tarkkailla päätään.

Ja sori, sattuneesta syystä en voi ottaa aiheeseen sopivaa kuvamateriaalia. Niinpä isken tähän kohdassa kaksi mainitun, iki-ihanan Kalimeron! 

Kalimeron löysin täältä