Klikkaa mua

En toivottavasti ole ainoa, joka on pannut merkille seuraavan seikan: omia arkipäiväisiä saavutuksia (vai ”saavutuksia”?) ja mitättömämpiäkin tekemisiä hehkutetaan niin maan perkeleesti internetissä kuin ihan livenäkin, niiltä vähiltä osin kun oikeaa kanssakäymistä enää tapahtuu. Silmiä särkee ja korvissa vinkuu. Tehkää asialle jotain!

Kattokaa ny hei:

• onko ihananpaa ku uunista leijaileva tuoreen juustokumina-gruyereleivän tuoksu rankan päivän jälkeen!!!
• Aamu alkoi mukavasti uima hallissa, 2 km tuli uitua ;)
• kämppä puunattu lattiasta katoon, nyt voikin nauttia itse rakkaudella itselleni tekemää tagliatelle ai funghi porcinia! maistuis varmaa teilleki :P
• Sipisiä, dippiä & mansikka lime siideriä. <3
• 9,5 h yö unien jälkeen on hyvä nousta uuteen päivään. Auringokin pilkahtelee pilvien välistä :) Tervetuloa viikonloppu!! :)
•  3 koneellista pyykkiä pesty! Hyvä minä!

(Mainittakoon, että lauseet ovat kuvitteellisia vaikka vastaavatkin todellisuutta.)

Kuulostaako tutulta? Voin auttaa sen verran, että tähän kysymykseen on vain yksi oikea vastaus. Valehtelematta ei voi väittää välttyneensä tältä. Ei tähän kaikki syyllisty. Ei tietenkään, mutta koska liioittelu kuuluu tähän kuvioon, niin minäminäminä myös!

Mieleeni hiipii Maslowin tarvehierarkia, jota on taottu päähän yläasteen elämänkatsomustiedon tunneista lähtien. Se, mihin surettavan suuri osa kaikesta viestinnästä keskittyy, on kyllä tuolla hierarkian alaosastossa. 

Pyramidi lainassa täältä.

Luulin todella, että 2000-luvun Suomessa perustarpeet, kuten ravinto ja turvallisuus ovat aika hyvin tyydytettyjä. Sain huomata olevani väärässä. Onnistuin kuitenkin kokoamaan itseni ja aloin pohtia: miksi emme pyri korkeammalle, kun siihen on kaikki maalliset edellytykset???

Voiko olla niin, että kuvittelemme itseemme kohdistuvan arvostuksen lisääntyvän, kun kerromme ahkeruudestamme esim. kotitöiden saralla? En tosin tiedä, mitä ahkeruutta on heittää vaatteita koneeseen, joka pesee ne. Entä lisääkö se yhteenkuuluvuutta, kun kerromme siitä, kuinka laitoimme ruokaa? Siis hei mäkin söin tänään, meissä on kyllä jotain samaa! Vai onko pohjimmiltaan kyse rajattomasta luovuudesta: kirjoitamme vapaasti kieliopin unohtaen, sisällöstä viis?

Ehkä kyseessä on sittenkin internetin ja sosiaalisen median vallankumous, joka on löytänyt paikkansa myös tarvehierarkiassa. Kyllä taitaisi herra Maslow vetäistä sämpylät väärään kurkkuun, jos näkisi tämän:

Tää on lainassa täältä.